Tietoa nivelreumasta
Nivelreuma on virallinen nimi sairaudelle, jota kansankielessä usein kutsutaan reumatismiksi. Suomessa noin 45 000 henkilöä kärsii nivelreumasta.1 Suurin osa nivelreumaan sairastuvista on naisia. Sairastuneita löytyy jokaisesta ikäluokasta, mutta tavallisin sairastumisikä on 60–65 vuotta.1
Nivelreuma on autoimmuuni tulehdussairaus, joka usein alkaa käsien ja jalkojen pienistä nivelistä (lue lisää kohdasta «Oireet»). Tulehdus jäykistää niveliä ja jäykkyys on pahimmillaan aamuisin tai tilanteissa, joissa sairastunut on ollut paikoillaan pidemmän aikaa. Nivelreumaa ei voida parantaa kokonaan, mutta lääkkeiden ja fysioterapian avulla on mahdollista lievittää tulehdustilaa ja kipua.
Oireet
Nivelreumaan sairastunut voi kokea arkuutta, särkyä ja rasituskipua sekä turvotusta yhdessä tai useammassa nivelessä. Nivelreuma kohdistuu etenkin sormiin (muttei kaikkein uloimpiin niveliin) ja vastaaviin niveliin jalkapöydissä sekä nilkkoihin, polviin ja kyynärpäihin. Jäykkyys on useimmiten voimakkaimmillaan aamuisin, jolloin voi kulua useampi tunti ennen kuin tilanne helpottaa. Muita tavallisia oireita ovat lämmöntunne ja pienet ihonalaiset kyhmyt. Väsymys ja yleinen jäykkyyden tunne ovat tavallisia tulehdusoireita.
Syyt
Reumasairauden syntyyn voi olla useita eri syitä kuten perinnölliset tekijät, hormonaaliset tekijät ja ympäristötekijät (esim. tupakointi). Usein reuma kehittyy tulehduksen seurauksena. Tulehdus voi puolestaan johtua autoimmuunireaktiosta, mikä tarkoittaa, että elimistön oma puolustusjärjestelmä toimii väärin. Tässä tapauksessa immuunisolut muodostavat vasta-aineita kehon omia kudoksia vastaan sen sijaan, että ne suojelisivat kehoa ulkoisilta tekijöiltä. Vasta-aineista tulee tällöin kehomme vihollisia, ja sen seurauksena ne aiheuttavat vaurioita esim. niveliin.
Hoito
Nivelreuma on krooninen sairaus, eikä sitä tänä päivänä pystytä parantamaan kokonaan, mutta lääkkeiden, lääkintävoimistelun, työterapian ja omien harjoitteiden avulla voidaan pyrkiä hillitsemään tulehdusreaktiota, pysäyttämään nivelten tuhoutumista ja lievittämään kipua.
Fyysisen aktiivisuuden edut nivelreumassa
Nivelreumassa käytetään eri lääkeryhmiin kuuluvia valmisteita. Alla on lyhyt esittely niistä. Yleisenä lähtökohtana pidetään hoidon mahdollisimman varhaista aloitusta. Hoidon tavoitteena on lievittää potilaan kokemia oireita ja tulehdusreaktioita. Lääkärin valitsemat lääkkeet riippuvat siitä, miten aktiivinen sairaus on. Taudinkulkua muokkaavia lääkkeitä, ns. DMARD-lääkkeitä, määräävät pääosin indikaation mukaisten sairauksien diagnosointiin ja hoitoon perehtyneet lääkärit (tai muut lääkärit yhteistyössä heidän kanssaan). DMARD-lääkkeisiin kuuluu esim. solunsalpaajia kuten metotreksaatti, sulfasalatsiini ja TNF-alfan estäjät. Lisäksi käytetään mm. tulehdusta hillitseviä lääkkeitä (tulehduskipuläääkkeitä) ja kortisonivalmisteita (eri lääkemuotoja).
Hoidon tavoitteet lyhyellä aikavälillä:
- Säryn, liikekivun, jäykkyyden ja väsymyksen lievittäminen.
- Normaalin niveltoiminnan ylläpito.
- Paluu työelämään (jos potilas on jäänyt sairauslomalle)
- Työskentely-ympäristön/työtehtävien sopeuttaminen.
- Normaalin sosiaalisen kanssakäymisen ja vapaa-ajan harrastusten jatkaminen.
Hoidon tavoitteet pitkällä aikavälillä:
- Nivelten tuhoutumisen ja virheasentojen synnyn estäminen.
- Sisäelinten toimintakyvyn heikkenemisen ennaltaehkäiseminen.
- Samanaikaisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien tai osteoporoosin esto.
Esimerkkejä nivelrikon lääkehoidoista
Tulehduskipulääkkeet, NSAID-lääkkeet (esim. ibuprofeeni, diklofenaakki)
Tulehduskipulääkkeet auttavat vähentämään tulehdustilaa sekä lievittämään kipua ja jäykkyyttä lievähkön nivelreuman yhteydessä. Tulehduskipulääkkeitä on saatavana sekä ilman lääkemääräystä että lääkemääräyksellä. Niitä voidaan käyttää sairauden alkuvaiheessa tai muun perushoidon lisänä.
Paikallisesti annettavat steroidipistokset tai kokonaisvaltaisemmat kortisonihoidot
Nämä lääkkeet lievittävät nopeasti tulehdustilaa, akuuttia turvotusta ja kipua nivelissä. Kortisonia annostellaan ensisijaisesti yksittäisiin tulehtuneisiin niveliin, tai vaihtoehtoisesti sitä käytetään muun hoidon lisänä.
Reumalääkkeet (metotreksaatti, sulfasalatsiini, hydroksiklorokiini)
Nämä perinteiset reumalääkkeet ovat olleet käytössä jo vuosikymmenten ajan ja lääkäreillä on siten pitkä kokemus siitä, miten niitä tulee käyttää. Reumalääkkeet hidastavat immuunipuolustuksen toimintaa ja vähentävät siten sairauden aktiivisuutta. Näitä lääkkeitä käytetään sairauden aktiivisissa vaiheissa, kun nivelissä ilmenee tulehdusta.
Metotreksaattia käytetään useimmiten nivelreuman perushoitona, ja se saattaakin olla ainut reumalääke, joka potilaalla on käytössä. Joskus metotreksaattia käytetään myös yhdessä esimerkiksi sulfasalatsiinin tai hydroksiklorokiinin tai näiden molempien em. lääkkeiden kanssa. Metotreksaattihoidon voi myös yhdistää biologisiin lääkkeisiin.
JAK:n estäjät (tofasitinibi ja barisitinibi)
JAK:n estäjät ovat niin sanottuja synteettisiä täsmälääkkeitä reuman hoitoon. Niillä on immuunivasteen toimintaa hillitsevä vaikutus, joka mm. lievittää tulehdustilaa nivelissä.
Biologiset lääkkeet (esim. TNF alfan estäjät)
Näitä lääkkeitä käytetään vaikean reuman hoidossa, jos sairauden aktiivisuus on korkea, kun useita biologisia merkkejä huonosta tautiennusteesta on olemassa, tai kun muut lääkehoidot eivät ole olleet riittävän tehokkaita.
Viitteet
- Lääkärikirja Duodecim: Nivelreuma. 2.8.2019 https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00051
